Rengasmatka Suomessa, etappi 11

Lahdesta matkasimme Loviisaan.

Siskot lähtivät myös.

Ajoimme ensin SuurSavilahteen.
Tänne tultiin sodan jaloista. Minä olin silloin 1.5v ikäinen.
Olin 8 lapsi. Tässä keltaisessa talossa asuimme. Täällä syntyi vielä 4 lasta joista yksi kuoli.
Asuttiin täällä kun isäni kuoli. Olin silloin 7v. Muistan niin selvästi kun silitimme isän poskea ennen kuin lähdettiiin hautaamaan.
Minä pääsin äidin kanssa ruumisauton kyydissa.
( Olin niin ollakseni, enhän ollut ennen auton kyydissä ollut, Ritva ja Rieno itkivät kun eivät pässeet mukaan)

Täältä on monet muistot. Aina tänne haluaa tulla käymään.

Tässä talossa pidettiin juhlia.
Taloa sanottiin Lukaaliksi.

  Nyt talossamme  asuu  Anjan  poika ja hänen sisko.
Anja oli Sanni-siskon tyttö-kavereita, sillon kun asuimme täällä. 

Tässä oli ennen meillä navetta.

Täällä muisteltiin siskojen kanssa menneitä ja kerrottiin niitä Rebekalle
Muistoja muistoja...

Sitten ajoimme Isän ja veljen haudalle.
Ostimme kukkia ja istutimme ne.

Reino-veljen hauta.

Isän hauta.

Ajoimme Loviisan keskustaan.
Tässä Loviisan kaupungin talo

Tämä talo on myös muistoja täynnä.
Tässä asui sukulaisiamme.Aino ja Juho. Heillä oli tyttö Inkeri, joka nyt asuu Lahdessa.
 Sunnuntaisin kun kävelimme Sarvilahdesta 5 km Loviisaan  pyhäkouluun, niin poikkesimme aina tänne.
Meillä oli kaikilla tytöillä äidin ompelemat valkoset vekkihameet.
Inkeri kävi myös pyhäkoulua kanssamme.
Laluu matkalla saimme mehua ja pullaa, se oli juhlaa.

Nyt tämä talo on  kultturisuojattu.

 Patori Markku Niemelä  piti nyt seurat.  Aluksi Inkeri kertoi talon historiaa.

Huone on kalustettu niinkuin ennen.

Oli mielenkiintoista kuultavaa.

Kanadasta oli myös vieras Markun ja Kaijan luona.
Hän toi terveiset Kanadasta.
  ja lauloi meille pari laulua.

Sitten me toimme terveiset Boråsista ja lauloimme.
(Reily otti kuvan. )

Kiltisti tytöt istuivat.
Reilyllä uudet helmet kaulassa jotka ostin lähetyksen hyväksi.

Lopuksi Markku piti hartauden.
Sitten nautimme talon tarjoulusta.

Taas tuli eron hetki ja  halaukset Saimi ja Irma siskolle ja ystäville.
Matkamme jatkui sitten Karhulaan.